Kuluvalla viikolla saatiin viimein selvyys tulevien kausien sarjajärjestelmiin, kun Palloliitto tiedotti liigakarsintojen palauttamisesta. Vastaukset kentältä ovat olleet kuitenkin hyvin kaksijakoisia, kuten odottaa sopikin.
Osa seuroista tuntuu vastustavan uudistusta ja esimerkiksi ROPS:in toimitusjohtaja Petri Jaatisen (lähde: YLE) mukaan päätös ei edustanut Veikkausliiga-seurojen yhteistä kantaa. Palloliiton koetaan jopa kävelleen seurojen yli ilman, että heidän toiveita olisi otettu huomioon. Toisaalta muutosta puuhanneet tahot ovat julkisesti esittäneet seurojen jopa kannattavan ajatusta.
Jos totta puhutaan, seurojen vastustuksen ymmärtää liigan puolelta. Suomessa on pienet markkinat ja muutenkin tulot ovat vähäisiä. Suurin osa joukkueista tuntuu puuhastelevan erittäin pienellä budjetilla, ja esimerkiksi putoaminen saattaisi olla katastrofi monille joukkueista. Lisäksi karsinnat aiheuttaisivat jopa kahden pääsarjajoukkueen putoamisen samanaikaisesti.
Mutta...
Toisaalta karsinnat eivät tuo mitään uutta sarjaan. Uudessa järjestelmässäkin yksi joukkue tippuu varmasti, aivan kuten aiemminkin. Ainoa ero edelliseen on, että toiseksi viimeinen joutuu karsimaan paikastaan. Tippuminen ei tapahdu automaattisesti, vaan urheilullisin perustein. Jos ero Veikkausliigan ja Ykkösen välillä tosiaan on niin suuri kuin Veikkausliigaseurat antavat ymmärtää, mikä tilanteessa on ongelma?
Ongelma on nimenomaan väärässä olettamuksessa niin pelillisen kuin taloudellisen tasoeron suhteen. Osa Ykkösen joukkueista on jopa vähintään yhtä hyviä kuin liigatason heikoimmat joukkueet urheilullisesti, eikä varmasti avoin kilpailu ainakaan heikennä nousua tavoittelevien joukkueiden pelaajamateriaalia. Argumentit joukkueiden tippumisesta automaattisesti takaisin seuraavana vuonna ovat melko kaukaa haettuja ja tästä onkin pari esimerkkiä viime ajoilta. Entinen hissijoukkue ROPS on nyt saanut vakiinnutettua paikkansa ja eräs SJK:kin on pelannut melko hyvän debyyttikauden, vaikka pelasikin aiemmin Ykkösessä.
Monilla Ykkösen joukkueilla on myös yleisöä tarjota ainakin yhtä paljon kuin liigaseuroilla, ja paikoitellen ykkösen ottelut ovat jopa keränneet enemmän väkeä kuin samoihin aikoihin pelatut Veikkausliigan ottelut. Täten voidaankin vetää helposti johtopäätös karsintojen tarpeellisuduesta: erot eivät ole yhtä suuret kuin vaikkapa jääkiekon Liigan ja Mestiksen välillä, eivätkä budjetitkaan kasva tasojen välillä yhtä paljon. Muutos avoimesta sarjasta tekee vain hyvää Suomi-futikselle, sillä se asettaa organisaatiot uusien paineiden alle ja ainakin jollain tapaa pakottaa ne katsomaan omaa tilannettaan entistä pitkäjänteisemmin. Taustayhtiöistä tulisi saada sellaisia, etteivät ne kaadu, mikäli seura päätyisikin sarjaa alemmas.
Jalkapallon pääsarjan avaaminen tuo aivan uudenlaista mielenkiintoa ensi kauden peleihin. Suomi oli tässä mielessä viimeisen muutaman vuoden ajan taantunut maa, sillä avoin sarja vain kuuluu jalkapalloon. Mitäpä luulisitte käyvän vaikka Valioliigalle, jos QPR, Stoke ja muut joukkueet saisivat joka vuosi pitää sarjapaikkansa ja vaikkapa vain yksi putoaisi?
Tuskinpa hyvin. Muutos otetaan ainakin penkkiurheilijan näkökulmasta erittäin mielenkiinnolla vastaan.
Tunnisteet: Avoin sarja, Jalkapallo, liigakarsinnat, paluun, Sarjajärjestelmä, tekevät, veikkausliiga