Armeijassa ei huolehdita yksilön mielenterveydestä

Moni on jo varmaan ehtinyt jollain tasolla huomaamaan uutisen tapauksesta, jossa Vekaranjärvellä ollut varusmies oli menehtynyt. Tämän tapauksen johdosta on mielestäni aika ottaa esille karu fakta, joka intissä on ollut esillä jo oman palvelukseni alusta alkaen: mielenterveyteen ja sen ylläpitoon ei kiinnitetä oikeastaan mitään huomiota.

Teoriassa armeija tarjoaa kuitenkin paljon ylläpitovaihtoehtoja: on olemassa sosiaalikuraattoria, erilaisia terapeutteja (1 tai 2 kpl? En tiedä, koska en ole tästä infoa saanut), esimiehien puoleen voi teoriassa kääntyä jne. Mutta totuus on tosiaan toista: työntekijöitä on liian vähän ja heihin on hankala ottaa yhteyttä, ja kynnys siihen on liian kova. Esimiehiin taas on hankala tukeutua, sillä varusmiesjohtajat eivät ole aina kovin tosissaan asian kanssa ja jotkut kantahenkilökuntaan kuuluvat saattavat vain haukkua masennusta valittavan henkilön ja käskevät kestämään asian kanssa.

Suhtautumistapa on väärä johtajien kannalta, mutta muutenkin tapa hoitaa ja ylläpitää mielenterveyttä on väärä. Useasti tauot tuppaavat jäämään päivän aikana liian lyhyiksi, eikä esimerkiksi ruokailuun ole aina tarpeeksi aikaa. Jatkuva stressi ja ulkoinen paine aiheuttavat väkisinkin hankaluuksia jaksamiselle. Siihen kun yhdistetään vielä lyhyet yöunet (7tuntia), jotka eivät ota huomioon yksilöllisiä eroja (toiset tarvitsevat 8-9 tuntia unta joka yö), niin ainekset kriisille ja mielenterveyden  häiriöille ovat olemassa. Tähän kun lisätään joku ongelma siviilissä niin jaksaminen voi olla erittäin tiukalla. Liian vähäinen uni, jatkuva kiire ja stressi sekä paikoittainen nälkä pahimmillaan n. 20 päivää putkeen ovat rasittavia. Tämän tapaista jos joutuu kestämään peräti 12 kuukautta, niin psyyke on koetuksilla. Armeija muuttaa miestä.

Mikä olisi sitten toimiva tapa hoitaa mielenterveyttä? Ensinnäkin monet kyselyt, jotka voi tehdä nimettöminä  auttaisivat. Todellinen tila saataisiin nopeasti selville ja mielenterveyspalveluiden valmiutta voitaisiin lisätä. Lisäksi tulisi olla mahdollista valittaa helpommin esimiesten toiminnasta, jos kohtelu on asiatonta. Yöunien määrää tulisi lisätä väh. 9 tuntiin, jolloin aamuvirkuille jäisi enemmän aikaa tehdä vaikkapa aamutoimia ja pitkäuniset voisivat nukkua tarvittavan tuntimäärän.

Pienillä muutoksilla voitaisiin säästää paljon resursseja jatkuvista terapiaistunnoista ja säästää jopa pari ihmishenkeä. Kuulostaa pieneltä, mutta jos mietitään kuinka paljon se merkitsee yksilölle, perheille, perhekunnille ja koko suvulle, niin pienetkin asiat saavat suuren mittasuhteen.

Tunnisteet: , , ,