Ennen vanhaan
laitettiin lapsia näpeille oikein kunnolla. Heitä saatettiin myös heittää
ympäri huonetta, nyrkistä annettiin, lukittiin ties mihin tiloihin.. Kyllä, se
oli liioittelua. Mutta niin on nykyinenkin systeemi; lapsia ei saa missään
nimessä raahata mihinkään. Lapsille ei saa antaa luunappia, eikä lasta saa
tönäistä pois vaaratilanteesta. Kaikki tämä katsotaan pahoinpitelyksi ja
koetaan myös lasta traumatisoivaksi. Samaan kategoriaan menee myös huutaminen
ja häpeärangaistukset. Myös tämä on naurettavaa.
Lapsia on useita; osa
on perusluonteeltaan jo sellaisia, että he kasvavat kivoiksi pelkällä
huomauttamisella ja nurkkaan laittamisella. Mutta entäs kun lapsi on
jääräpää/oikeasti luonnevikainen? Ei tämmöisiin lapsiin tepsi se, että heille
sanotaan "ei". Nykylapsi voi aivan vapaasti haistatella aikuisille ja
tehdä mitä huvittaa, sillä keinot rajojen asettamiselle loppuvat. Jos lapsi ei
usko puhetta, ei nurkkaan vientiä, ei sitä, että lelut/pelit yms. viedään, niin
vaihtoehdoksi jäänee vain huostaanotto. Ja mitäs se auttaa, jos lapsi vain
heijastelee entistä pahemmin pahaa oloaan ja jatkaa samalla tapaa? Ei
mitenkään.
Lievää
"väkivaltaa" saisi ja tulisi mielestäni käyttää kasvatuksessa
enemmän. Työni puolesta olen huomannut, että lapset tarvitsisivat tosiaan
paljon rankempaa kättä kasvatuksessa, mutta sehän ei ole nykykulttuurin takia
mahdollista. Lapsi on kuitenkin kuin eläin; kun hän saa väärästä teosta ankaran
rangaistuksen (esim. kunnon tukkapöllyn), hän ehdollistuu isompana välttämään
tuota tekoa. Ei ehkä siksi, että aattelisi sen olevan väärin, vaan sen takia,
että hän pelkää uutta tukkapöllyä. Lapsilla EI ole vielä omaa moraalia, vaan
moraalikäsitys luodaan pikkuhiljaa kasvun ja kasvatuksen kautta. Hyssyttely ja
nurkkaan raahaminen ovat kyllä hyviä rangaistuksia - mutta vain helpon lapsen
kanssa.
Tunnisteet: ken kuritta kasvaa.., kuri puuttuu elämästä, Lapsen kasvattaminen, nykykasvatus, tukkapöllyt sallittava