Mitä mahtaa olla mielessäin..

Mieleni tekisi kirjoittaa iso, mahtava teksti aiheesta, josta ei ole mielestäni tarpeeksi tehty tutkimuksia tai jota ei ole vielä mietitty tarpeeksi tarkkaan. Laiskuus vain tuppaa iskemään tuon tuostakin.. On muka jotain videoita, pokeripelejä, omatoimista harjoittelua, kahvia, menoa... Kaikkea mahdollista. En ole saanut mitään aikaiseksi, sillä teksti vaatisi pohjatyötä. Se vaatisi pari kappaletta kirjoja ja hieman omien pohdintojen ylöskirjaamista ennen lopullista tekstiä.

Miksi ihminen kehittää aina syitä välttää jotakin? Onko siinä kenties jokin luonnollinen keino selviytyä - kivikaudella, kun ravinto oli vähäistä, ihmisen tuli säästää energiaa mahdollisimman paljon pysyäkseen hengissä. Onkohan tämmöinen alkukantainen reaktio jäänyt sitten valitettavsti joihinkin ihmisiin, onko meidän ajoittainen laiskuutemme tapa säästää energiaa raa'assa taistelussa alkukantaista tietokoneluontoa vastaan? Palveleeko laiskuus meitä jollain tapaa?

Yksi asia lienee selvä. Unen määrän ja laiskuuden relatiivisuus on signifikantti. Jos ei ole nukkunut, niin ei maistu työkään. Hyvä kun pääsee töistä kotiin, minkä jälkeen alkaa sohvaperunan elämä. Ajatus ei juokse ja kahvikin on vain keino pitää mies keinotekoisesti hereillä.

Laiskuus... Mainio tapa välttää myös hienon, fiksun blogin tekeminen. Laiskuus johtaa siihen, että kirjoittaja pohtii maailman tylsintä asiaa toistaen itseään, miettien asioita, joilla ei liene mitään tekemistä käytännön elämän kanssa.

Vai onko sittenkin?

Jos - siis JOS - me pohtisimme päivittäin erittäin arkisia asioita, voisimme ymmärtää paremmin sitä, mitä olemme. Miksi olemme välillä laiskoja? Mitä saavutan, kun käyn jääkaapilla sen sijaan, että syön kuivattua lihaa yms? Mitä eroa on oikeasti ison ja pienen sängyn välillä? Miksi olen erityinen - olenko? Jos toimimme itse päivittäin oman elämämme filosofina, saatamme saada päähämme ideoita, joilla voisimme jopa - vahingossa tosin - mullistaa vaikka maailmaa. Samalla tavalla lienee saanut alkunsa kaikki aikojen suuret ideat alkaen maailmankuvasta aina differentiaalilaskentaan ja nykyajan internetiin.

Jos siis ajattelemme, kehitymme ihmisinä. Viisaaksi tuleminen vaatii myös jossittelua, haasteiden ylittämistä, ajatuksen kehittämistä.. Eli en sittenkään liene laiska, koska mietin kuitenkin? Vai onko ajatustyö sittenkään rinnastettavissa fyysisen työn tuomaan rasitukseen?

Miettiessämme opimme. "Tamdiu discendum est, quamdiu vivas": On opiskeltava koko elinaika. Latinaksi kirjoitettu viisaus kertonee kaiken oleellisen ajatustyön merkityksestä - opiskelua tapahtuu myös empiirisellä havainnoinnilla. Se on ainoa keino nykyihmiselle selvitä kehittyvässä tietotekniikan viidakossa.

Tunnisteet: , , , , , , , ,