Olemassaolo - liikkumista ulottuvuuksien välillä?

Olen alkanut tuntea oloani syvälliseksi viime viikkoina, ja tämän takia julkaisen täällä nyt joitain pohdintojani joita olen saanut aikaan. Ne ovat syvällisiä, ja ehkä hankalasti hyväksyttävissä tai ymmärrettävissä, mutta ajatuksella on kiva leikitellä. Tämä teksti on ensimmäinen kaikista tulevista teksteistäni.

Meillähän on tiedossa vain pari hassua ulottuvuutta, ja monet tutkijat ovat yrittäneet löytää uusia ulottuvuuksia niin avaruuden madonreikien avulla kuin myös muun muassa selittelemällä kummituksien olevan heijasteita toisista ulottuvuuksista. Miksi ei?

Oma teoriani liittyy kuolemaan ja uniin, eikä niitä tule pitää ehdottomana totuutena eikä toisaalta myöskään täysin tyrmätä.


Mitä tapahtuu kun kuolemme?

Tuossa yksi ihmiskuntaa suuresti pohdituttaneista kysymyksistä. Mitä käy, kun kuolemme? Vaihtoehtoja on monia, mm. Taivaaseen pääseminen tai oman olemassaolon totaaliloppuminen.

Mutta mitä jos ihmisen olemassaolo loppuukin vain yhdessä ulottuvuudessa?

Ajatus syntyi eräänä päivänä kun kuljin koulusta kotiin. Aattelin, että mitäköhän olisi käynyt jos tuo rekka olisi minuun osunut, olisinko lopettanut olemassaolon, olisko kukaa kaivannu, mite muilla ois elämä jatkunu (jos olisi, onhan se mahdollista että olen joku sentraalihahmo, jonka eksistenssin loppuessa kaikki päättyy). Tulin yhtäkkiä sellaiseen tulokseen, että kuolisin. Mullistavaa, eikö? Mutta kuolisin vain tässä ulottuvuudessa. Vanhemmat jäisivät suremaan, kaverit kaipaamaan jne. Minua ei yksinkertaisesti olisi. Tässä ulottuvuudessa.

Elämä kuitenkin jatkuisi. En olisi enää täällä, mutta jatkaisin samasta pisteestä jossain rinnakkaisulottuvuudessa. En kuitenkaan tiedä, mitä on tapahtunut ennen sitä, en tiedä, että olen kuollut jo ainakin kerran. Ympärilläni ovat ne henkilöt, ketkä olivat ympärilläni poistuessani yhdestä todellisuudesta.

Ja tämä kierre voisi jatkua esimerkiksi siihen saakka, kunnes kuolemme yksinkertaisesti vanhuuteen. Voi olla, et olisi tietty ikärajakin olemassa, jota ennen elämä ei lopu kokonaan, milloin ei tapahdu luonnollista kuolemaa. Meillä olisi joku tietty päämäärä, jonka jälkeen elämä loppuu. Ainakin meille mahdollisilla ulottuvuuksilla. Sen jälkeen voisi esimerkiksi tulla viimeinkin taivas, jossa saisimme rauhan. Vanhojen raamatun oppien mukaan voidaan myös ajatella, että ensimmäisessä ulottuvuuden tasolla kuollessa ollaan jo kuoltu Jumalan silmissä, mutta kärsitään rangaistusta "kiirastulessa", toisissa ulottuvuuksissa. Toisaalta voi olla, että elämä nollaantuisi, ja lähtisimme uudestaan jossain toisessa ulottuvuudessa vauvoina liikkeelle. Ja tämä sielunkierto jatkuisi aika pitkään, mahdollisesti johonkin valaistumiseen saakka (jota sivuan tulevassa blogissani). Tällä samalla ulottuvuusajatuksella voitaisiin jopa pitää skeptikoillekin mahdollisena sitä, että Jumala on olemassa, mutta onkin jossain toisessa ulottuvuudessa.


Miten tämän ajatuksen voisi todistaa oikeaksi tai ylipäätään järkeväksi?

Puhe jostain ulottuvuuksista ja niiden lomittaisuudesta meidän empiirisen näkökykymme ulkopuolella voi pitää aika absurdina, olkoonkin, että tutkijat ovat vakavissaan etsimässä uusia ulottuvuuksia. Miten voisimme tosiaan todistaa tai edes olettaa, että on muitakin ulottuvuuksia?

Unet voi olla vastaus tähän kysymykseen. Me kuitenkin näemme jatkuvasti unia, jotkut erittäin todellisia, jotkut vähän raisumpia ja yliluonnollisiakin jopa. Mitä jos unet eivät olekaan jotain, joka valmistaa meitä tähän elämään, vaan ne heijastelisivatkin jopa meille toisia todellisuuksia? Ihmisen aivot eivät ole koskaan 100 % käytössä, joten emme ehkä valvetilassa saa mitään irti muista ulottuvuuksista. Jos unessa vaikka vahingossa eksymme välillä käyttämättömään tilaan ja näemmä vilahduksia toisenlaisesta maailmasta? Emme vain ymmärrä sitä, koska emme ole saaneet tarvittavaa tietoa tai valaistumista, tai vastaavasti oma skeptisyytemme estää ajattelemasta tätä vaihtoehtoa.

Yliluonnolliset ilmiötkin voisivat todistaa muiden ulottuvuuksien olemassaolon. Kummitukset ja muut "huuhaat" saattavat elää jossain ylemmässä ulottuvuudessa, josta ne heijastuvat välillä tänne meille. Samoin Jumala ja enkelit voisivat olla jostain erittäin korkeasta ulottuvuudesta, josta voi nähdä tänne mutta me emme näe sinne. Silloin tietomme jäisi uskonnon varaan.

Ehkä nämä ajatukset mitä esitin kuulostavat järjettömiltä, mutta kannattaahan sitä aina miettiä.

Tunnisteet: , , , , , ,