EU:lla ryhtiliikkeen paikka

Uusi, Parempi EU?
Euroopan Unionilla alkaa olla kuumat paikat, ainakin taloudellisesti. On ollut pankkikriisejä, Portugalin ja Kreikan ongelmat, Espanja ja viimeisimpänä Italia. Kaikissa näissä ongelmissa EU on toiminut liian pehmeästi, niin kriisin eskaloiduttua kuin myös ennen kriisiä.

Vähän taustoja näiden valtioiden velkaongelmiin: kyseiset valtiot olivat pääosin päässeet Euroopan Unioniin muuntelemalla hieman talouslukujaan. Esimerkiksi Kreikan entinen pääministeri Papandreou myönsi, että maa oli joutunut muuttamaan tilastoja päästäkseen EU:hun. Tällä tapaa myös luottamus nykyhetkenä katosi samantien. Portugalilla ja Kreikalla on ollut samanlaisia muunneltuja totuuksia taustalla, Italia taas on sotkeutunut pahasti velkoihin ja harmaaseen talouteen.

Mutta miten nämä ovat sitten päässeet EU:iin?

Yhtenä pääsyvaatimuksena EU:iin oli alunperin se, että maan talouden tulee olla tasapainoinen, ja jos oikein muistan, BKT:n piti olla n. 3 % kasvussa vuosittain. Lisäksi valuutan tuli olla vakaa ja muutkin ongelmat tulisi olla kitkettynä. Silti esimerkiksi Kreikka on otettu mukaan vapaamatkustajaksi. Sillä ei nyt valitettavasti ole oikein mitään ollut antaa euroaluelle. Ja kun tuloksiakin on muunneltu, sen ei olisi alunperin pitänyt päästä mukaan koko liittoon.

Turha tosin näin jälkikäteen miettiä menneitä, mutta mitä nyt tulisi tehdä, kun ongelma on jo pahentunut?

Tässä kohtaa EU:n pitäisi olla tyly ja karkea. Omien ehtojensa mukaan valtioiden tulisi olla terveitä, mitä Kreikka ja Italia eivät ole. Näin ollen ratkaisu olisi, jatkuvan rahoittamisen sijaan, erottaa maat tylysti EU:sta. Parin maan ylläpitäminen velkoja antamalla onnistuisi, mutta jatkuvasti kasvava velkamaiden määrä heikentää koko euroalueen kilpailukykyä ja syö samalla paremminvoivien EU-maiden maksukykyä. Euro ja EU olisi paljon vahvempi "rehellisempien" maiden kanssa. Keski-Eurooppa, pohjola ja monet muut parempaa tulosta tekevät maat tulisi olla EU:n ydin. Meillä ei tulisi olla väkisin ylläpidettäviä valtioita, vaan tuen pitäisi olla vapaaehtoista ja sille pitäisi olla jotain vastineita (esimerkiksi saaria tai jotain alueita Kreikalta, mikäli ei voi maksaa velkoja?).

Kaiken taustalla on kuitenkin loppujen lopuksi markkinatalous. Minusta on käsittämätöntä ajatella, että kaikki valtiot voisivat menestyä ja olla terveitä vapaassa kilpailussa. Käsittääkseni rahalla ja omaisuudella on tietty kiinteä arvo, X. Jos joku valtio tekee voittoa (kuten Norja), sen tulos on esim. X+4. Tällä logiikalla jonkun muun valtion tulos on X-Y, eli tappiollinen. Ja jos jolleki valtiolle kertyy enemmän tappiota kuin muille, sen tulos menee väkisin jatkuvasti heikommaksi ja konkurssi odottaa. Aivan samoin kuin yritysten kilpailussa. Tätä pulmaa en vielä osaa ratkaista, mutta mallia voisi ottaa esimerkiksi Kiinasta. Ainakin oma valtiomme voisi säilyä kilpailullisempana, jos saisimme oman brändin ja oman vahvuutemme markkinoilla, mutta toisaalta pystyisimme olemaan irti markkinoista.

En kuitenkaan tyrmää kansainvälistä yhteistyötä, vaikka tämä teksti ehkä näin viittaakin. Suomikin on yksi Euroopan reuna-alueista, joten olemme aika paljolti riippuvaisia EU:n suomista kauppaeduista, kuten Schengen-sopimuksen tarjoamasta vapaasta liikkuvuudesta. Valuutassa ja EU:ssa pysymistä tulisi kuitenkin miettiä tarkkaan. Jos alue ei pysty olemaan uskottava ja noudattamaan omia periaatteitaan, ei se pysty myöskään olemaan toimiva ja kilpailukykyinen pitkällä aikavälillä.

Tunnisteet: , , , , , , , , , ,