Asiaa etuuksista

Viime aikoina on ollut paljon puhetta erilaisista etuuksista, kuten kansanedustajien palkkioista ja eläkkeistä, muiden ihmisten eläkkeistä ja erilaisten tukien junnaamisesta paikallaan. On hyvä, että asioista puhutaan, mutta nykyinen trendi ajaa tukien nostoa ei voi toimia.

Kansanedustajat nostivat palkkiotaan hieman, ja päättivät jo seuraavasta nostosta. Siinä mielessä he tekivät oikein, että korotus on aiheellinen inflaatioon nähden. Mutta väärin se on, koska muille aloille samanlaista korotusta ei ole havaittavissa. On erittäin kaksinaamaista puhua talouden taantumasta ja etujen tinkimisestä jos samalla ajetaan voimakkaasti omaa etua. Kansanedustajien tulisi edustaa kansaa ja näyttää heille esimerkkiä, olla muutakin kuin oman politiikan ajajia. Heidän kieroudestaan ja oman navan tuijottamisesta kertoo erittäin paljon siirtymäeläkeuudistus; siitä kyllä luovutaan, mutta vasta seuraavalla vaalikaudella. Näin ollen muutos ei tosiasiassa kosketa heitä ollenkaan, eivätkä nykyiset kansanedustajat joudu tinkimään omista eduistaan. Eli tehtiin päätös, joka ei vie itseltä mitään pois. Mutta silti on helppoa tehdä päätöksiä, jotka rankentavat tavallisen kansan elämää, kuten eläkkeiden ja erilaisten tukien paikallaan junnaaminen.

Ei tuokaan tosin väärin ole. Jos kaikkia eläkkeitä, tukia sun muita nostettaisiin jatkuvasti johtaisi se siihen, että valtio mitä luultavimmin velkaantuisi ja inflaatiokierre lähtisi kasvuun. On hankala kuvitella tilannetta, missä rahaa annetaan aina vain enemmän ja enemmän ilman, että mitään muutoksia hinnoissa tapahtuisi. Väärin on kuitenkin se, että tasaisia korotuksia eläkkeisiin tai opintotukiin ei tehdä, vaan ne pysyvät todella pitkään paikallaan. Ehkä valtion pitäisi tehdä jokin hyvä systeemi, jolla eri tukiin tehdään tiettyjen syklien välillä, sopivassa rytmissä toimivia korotuksia, jotka eivät kuitenkaan nakerra pahemmin valtiontaloutta niin pahasti?
Mahdotonta on kuitenkin tehdä korotuksia elatustukiin, toimeentulotukeen, opintotukeen jne. samaan aikaan. Aivan kohtuutonta tosiaan vaatia moista, sillä yhdestä rahasta ei saada kovinkaan helposti kolmea rahaa ilman että syntyy jotain lieveilmiöitä.

Myös eläkeiän nostoon liittyy aina suurta porua, viimeisimpänä Ranskassa. Siellä keskustelu on yltynyt paikoitellen jopa suuriksi mellakoiksi, ja ihmiset ovatkin erittäin agressiivisesti ajamassa omia oikeuksiaan. Tässä tilanteessa tosin edustuksellinen demokratia on hyvä juttu, sillä nyt on nähtävissä se, että kansa ei tosiaan aina tiedä omaa parastaan. Eläkeikien pysyminen samalla tasolla vuodesta toiseen johtaisi elintason kasvun myötä siihen, että työssäkäyvien ja työssäkäymättömien välinen huoltosuhde kasvaisi sietämättömäksi. Näin ollen pieni osa ihmisiä joutuu elättämään suuren joukon, joka tietää lisää veroja ja kasvavaa köyhyyttä ja levottomuuksia. Sellainen ei vain onnistu, joten sen takia eläkeikää tulisi nostaa jotta huoltosuhteet eivät menisi aivan kauheaksi. Vaikeaa se on kuitenki, sillä kansanedustajien tulisi kuunnella kansaa, mutta toisaalta ajaa myös heidän asiaansa ja saada kansa taakseen seuraavissa vaaleissa. Ei ole helppoa heilläkään!

Huomenna pyrin kommentoimaan tätä homokohua, joka kirkon sisällä on aiheutunut. Se ei ole syntynyt edes aiheesta.

Tunnisteet: , , , , , ,